Historia 1970-1980

 HISTORIAN SIIPIEN HAVINAA

Ensimmäinen vuosikymmen 1970-1980

Teksti: Minna Savola

SUOMEN GRIFFONYHDISTYS RY:M PERUSTAMINEN

Suomen Griffonyhdistys ry perustettiin heinäkuun 23. päivänä vuonna 1970. Tapahtumapaikkana oli ravintola Mercurin kabinetti Helsingissä. Paikalla olivat tulevan yhdistyksen ensimmäiset jäsenet, kahdeksan henkilöä kaikkineen:

Helmi And, Jenny Jario, Valerian Jario, Elli Kulmala, Toivo Kulmala, Outi Nikkanen, Anneli Rönnholm sekä Per-Erik Rönnholm.

Kokouksen avauksen jälkeen hyväksyttiin uuden yhdistyksen säännöt sekä valittiin yhdistykselle hallitus. Puheenjohtajaksi valittiin Per-Erik Rönnholm, varapuheenjohtajaksi Valerian Jario, sihteeriksi Anneli Rönnholm sekä kassanhoitajaksi Helmi And. Muutkin läsnäolleet saivat omat tehtävänsä mm. tilintarkastajina ja varajäseninä. Lisäksi perustavassa kokouksessa päätettiin, että yhdistyksen jäseniksi hyväksyttäisiin ainoastaan sellaiset griffonien omistajat ja kasvattajat, jotka allekirjoittaisivat Suomen Kennelliiton Kasvattajan Perussäännöt.

Samana päivänä, 23.7.1970, kokoontui myös yhdistyksen juurivalittu johtokunta. Kokouksessa päätettiin avata postisiirtotili yhdistyksen nimiin. Lisäksi sihteerin tehtäväksi annettiin kortiston ylläpitäminen kaikista jäsenten omistamista griffoneista.

Perustava kokous antoi puheenjohtajan tehtäväksi hoitaa uuden yhdistyksen rekisteröiminen sekä liittyminen Suomen Kennelliittoon. Tämä tehtävä tulikin nopeasti hoidetuksi. Jo 7. päivänä elokuuta yhdistys lähetti kirjeen sekä Suomen Kennelliitolle että Uudenmaan Kennelpiirille: kirjeissä anottiin jäseneksi pääsyä näihin kumpaankin. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Suomen Griffonyhdistys ry, ja se oli merkitty rekisteriin numerolla 104074. Vastaus kirjeisiin saatiin 9. päivänä syyskuuta: silloin Suomen Kennelliitto ilmoitti, että yhdistys oli hyväksytty SKL:n jäsenyhdistykseksi. SKL:n jäsenenä yhdistyksen tuli vuosittain lähettää SKL:lle vuosikokouksen pöytäkirja, toimintakertomus, tilinpäätös, toimintasuunnitelma, talousarvio sekä virkailijaluettelo. Vuosijäsenmaksunsa yhdistys maksaisi Uudenmaan Kennelpiirille. Kirjeessä myös toivotettiin uusi yhdistys tervetulleeksi SKL:n piiriin sekä toivotettiin tulevaa menestyksellistä yhteistyötä.

Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin rodun parantaminen sekä yhteistyön kehittäminen griffonväen keskuudessa. Yhdistyksen sääntöjen 1 §:ssä sanottiin, että yhdistyksen "tarkoituksena on toimia koirarotujärjestönä edistämällä, ohjaamalla ja valvomalla griffonien jalostusta maassamme". Sääntöjen 3 § kuului:

"Yhdistys pyrkii toteuttamaan päämääriään antamalla opastusta ja neuvoja jäsenilleen rodunjalostuksesta sekä levittämällä kirjallisuuden ja muiden tiedotusvälineiden avulla tietoa griffoneista. Mahdollisuuksiensa mukaan yhdistys pyrkii myös järjestämään koiranäyttelyitä, kursseja ja valistustilaisuuksia."

TOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN

Griffonyhdistys aloitti toimintansa toden teolla jo vuoden 1971 alussa. Yhdistyksen saamien kirjeiden perusteella tälle rotuyhdistykselle oli laajemmaltikin tarvetta. Jo tammikuussa yhdistys sai jalostusneuvontaa pyytävän kirjeen. Maaliskuusta alkaen yhdistykseen alkoi liittyä uusia jäseniä, jotka allekirjoittivat Kasvattajan Perussäännöt. Kirjeenvaihtoa hoidettiin sekä suomen että ruotsin kielellä; yhdistyksen puolesta kirjeet allekirjoitti Anneli Rönnholm.

Heti alkuvaiheessa yhdistys menetti kaksi perustajajäsentään: 25.2.1971 päivätyssä kirjeessä Jenny ja Valerian Jario ilmoittivat luopuvansa luottamustehtävistään ja eroavansa yhdistyksestä.

Yhdistyksen toinen vuosikokous pidettiin 27.3.1971 Turussa, Väinö Aaltosen museossa. Läsnä oli 11 jäsentä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Per-Erik Rönnholm ja sihteeriksi Anneli Rönnholm. Tavanomaisten asioiden lisäksi päätettiin, että johtokunta ottaisi yhteyttä Svenska Griffonsektioneniin tulevaa yhteistyötä ajatellen. Kokouksessa valittiin myös uusi johtokunta: yhdistyksen puheenjohtajana jatkoi Per-Erik Rönnholm, sihteerinä Anneli Rönnholm sekä rahastonhoitajana Helmi And. Eronneen varapuheenjohtaja Valerian Jarion tilalle valittiin Anne-Marie Kahela.

Yhdistyksen vaatimattomasta taloudesta kertoo vuosikokouksessa esitetty tilintarkastaja Karin Koskenkarin lausunto:

"Koska Suomen Griffoniyhdistys r.y.:llä vuoden 1970 aikana ei ole ollut lainkaan menoja katson, että tilinpäätöksen tekemiseen ei ole aihetta ja että 31.12.1970 tilillä olevat varat mk 150,- voidaan siirtää suoraan seuraavan vuoden kirjanpitoon."

Jäsenmaksukin oli tuolloin vain 10 markkaa.

Johtokunnan laatima toimintakertomus vuodelta 1970 toteaa, että yhdistyksen tärkeimmät toiminnat tuona vuonna olivat yhdistyksen rekisteröiminen sekä liittyminen Suomen Kennelliittoon. Näiden toimien onnistuttua yhdistys keskittyi uusien jäsenten hankkimiseen ja neuvontatoimintaan - laajempaan toimintaan ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia.

Toimintasuunnitelmassa (vuodelle 1971) todettiin, että yhdistyksen tulisi lisätä jäsenistön lukumäärää ja kennelharrastusta sekä tehostaa yhdistyksen Sisäistä valistusta ja tiedotustoimintaa. Toimintasuunnitelmassa esitettiin myös yhteistoimintaa Svenska Griffonsektionenin kanssa, jotta jo vuonna 1972 voitaisiin järjestää "griffon-maaottelu" Ruotsia vastaan. Johtokunta esitti pyrkimistä mahdollisimman suureen säästäväisyyteen, jotta "maaottelu" Saataisiin rahoitettua. - Talousarvio vuodelle 1971 oli 450 markkaa, josta 250 markkaa varattiin tulevan maaottelun rahoitukseen.

Maaottelu Ruotsin kanssa innosti yhdistystä niin, että vuoden 1971 ensimmäisessä kiertokirjeessä kehotettiin jäseniä viemään griffoninsa vähintään kahteen näyttelyyn kesän ja syksyn aikana, jotta voitaisiin valita neljä "maaotteluedustajaa". Maaottelun järjestämisestä oli jo sovittu Svenska Griffonsektionenin kanssa; ottelu pidettäisiin kerran vuodessa, vuorotellen Suomessa ja Ruotsissa, jonkin sopivan kansainvälisen näyttelyn yhteydessä. Helmikuussa -72 yhdistys lähetti Svenska Griffonsektionenille kirjeen, jossa ehdotettiin yhteisen rotumääritelmän luomista Suomen ja Ruotsin griffoneille. Ajatus yhteisestä määritelmästä oli noussut esille Per-Erik Rönnholmin ja Svenska Griffonsektionenin puheenjohtajan Lilly Stohmin tapaamisessa joulukuussa -71. Samassa kirjeessä käsiteltiin myös maaottelua; Suomen Griffonyhdistys sanoi olevansa valmis hankkimaan kiertopalkinnon tähän vuosittaiseen otteluun.

Vastaus kirjeeseen tuli samassa kuussa. Svenska Griffonsektionen ilmoitti olevansa kiinnostunut maaottelusta ja pyysi lisämateriaalia; kirjeessä myös kysyttiin - ehkä hiukan epäilevään sävyyn - miten SGY käytännössä aikoi toteuttaa ideansa. Uutta rotumääritelmäehdotusta Ruotsin yhdistys piti omaansa vastaavana.

Vuoden 1972 vuosikokous pidettiin 15.4. samassa paikassa kuin edellisenä vuonna eli Väinö Aaltosen museossa Turussa. Varajäseniä lukuun ottamatta johtokunnan kokoonpano säilyi entisellään. Jäsenmaksu päätettiin korottaa 10 markasta 15 markkaan, ja ainaisjäsenen jäsenmaksuksi tuli 225 markkaa. Kokous valitsi kunniajäseneksi Lilly Stohmin (joka kymmenvuotisen puheenjohtajuuden jälkeen oli samaisena vuonna luopunut uudesta puheenjohtajaehdokkuudesta Svenska Griffonsektionenissa). Griffonbladetille lähettämässään ilmoituksessa yhdistys sanoi antaneensa kunniajäsenyyden Lilly Stohmille, koska tämä oli griffonien hyväksi tekemänsä työn vuoksi ansainnut yhdistyksen arvossapidon.

Mukaan voi mielenkiinnosta liittää myös vuosikokouksessa esitetyn tilinpäätöksen vuodelta 1971:

Tuotot

- Jäännös vuodelta 1970 150,-
- Jäsenmaksut 1971 320,-
- Korkotulot 15,26
- Lahjoitukset 5,-
Yhteensä 490,26

Kulut

- Jäsenmaksu SKL/Uudenmaan kennelpiiri 10,-
- Posti ja puh. kulut 30,-
- Ylijäämä 450,26
Yhteensä 490,26

Toimintakertomus vuodelta -71 totesi, että vuosi -71 oli ollut huomattavasti vilkkaampi kuin ensimmäinen, perustamisvuosi. Toimintasuunnitelma oli toteutettu, ja menty vielä pidemmällekin. Jäsenmäärä oli kasvanut: 1.1.-72 yhdistyksessä oli 33 jäsentä.

Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1972 korostettiin uusien jäsenten hankkimisen tärkeyttä. Yhdistys pyrkisi siihen, että jokainen jäsen hankkisi vuoden -72 aikana ainakin yhden uuden jäsenen. Tuntemattomana pysytellyt lahjoittaja lupasi lisäksi palkinnon parhaalle "värvääjälle". Näyttelytoiminnan suhteen tärkeintä olisi maaottelun järjestäminen syksyllä -72. Yhdistys päätti myös tutkia mahdollisuuksia griffonien erikoisnäyttelyn järjestämiseen joko vuonna 1973 tai 1974. Toimintasuunnitelmassa kerrottiin myös, että Suomen Griffonyhdistys oli saanut luvan kääntää Griffonbladetissa olevia kirjoituksia ja julkaista ne suomeksi.

Talousarvio vuodelle 1972 nousi jo 850,26 markkaan, josta maaotteluun varattu kiertopalkinto vei 235 markkaa, eli reilun neljäsosan koko vuoden "budjetista". Näyttelytoimintaan varattiin 250 markkaa.

Toimintakertomuksessa kerrottiin, että valistus- ja tiedotustoimintaa oli pääosin hoidettu puhelimitse; puhelinkeskusteluista ei ole jäänyt mitään merkintöjä tai muistiinpanoja, joten yhdistyksen saarnat kirjeet voivat kertoa vain pienen osan koko tarinaa. Kirjeistä kuitenkin käy ilmi, että yhdistystä tarvittiin varsinkin jakamaan neuvoja griffonien omistajille ja kasvattajille. Yhdistykselle tulleet kyselyt koskivat mm. pentujen rokotusta, pentujen ostoa sekä griffonien trimmausta. Kiinnostava on eräs SGY:n lähettämä kirje, jossa kuvaillaan griffonia mm. seuraavasti:

"Griffoni on luonteeltaan pirteä hieman ärhäkkä, vilkas ja nauttii tavattomasti lenkkeilystä. Se ei ole kovinkaan arka sairauksille ja mielestäni se on suuri koira pienessä koossa. Itse haluan griffonin olevan rohkea, avoin luonteeltaan sekä peloton."

Yhdistyksen puolesta kirjeen on allekirjoittanut sihteeri, Anneli Rönnholm, ja griffonin "määritelmä" lienee hänen tekstiään.

Vuosi 1973

Vuonna 1973 jäsenmäärä jatkoi kasvuaan; huhtikuussa -73 yhdistyksellä oli 42 jäsentä. Syksyllä -72 pidettäväksi suunniteltua maaottelua jouduttiin lykkäämään, sillä Ruotsi ei saanut joukkuetta kokoon.

Vuosikokous pidettiin Turussa Käsityöläismuseossa 14. päivänä huhtikuuta. Kokouksessa oli läsnä 10 jäsentä. Johtokunta pysyi ennallaan.

Talousarvio vuodelle -73 kertoo, että yhdistyksen toiveena oli jo tuolloin oman julkaisun saaminen: koko talousarvion summasta (920,26 mk) varattiin 200 markkaa joko epävirallisen näyttelyn järjestämiseen vuonna -74 tai monistetun julkaisun toimittamiseen. Jäsenille lähetetyssä kokouskutsussakin mainittiin käsiteltävänä asiana mahdollisen Griffon-lehden julkaiseminen. Talousarvion summasta otettiin myös 200 mk säästöön Ruotsissa v.-74 pidettävää maaottelua varten. Säästöä vuodelta -72 oli yli 300 mk, joten yhdistys hoiti talouttaan säästäväisesti.

Valistus- ja neuvontatoimintaa hoidettiin edelleen sekä kirjeitse että puhelimitse; toiminta kohdistui pääasiallisesti jalostukseen, sairauksiin, synnytyksiin, pentujen välitykseen sekä trimmaukseen . Valistuksen tarpeellisuudesta kertoo esim. ote eräästä yhdistyksen saamasta kirjeestä, josta käy ilmi, etteivät kaikki griffonien kasvattajatkaan olleet päässeet "valistuksen" piiriin:

"Mikä olisi se ikä, milloin aikaisintaan voidaan pennuttaa. Koska on ilmennyt kahdenlaista ilmaa, kasvattaja on sitä mieltä, että näillä pienillä olisi teetätettävä pennut ensimmäiseen kiimaan. Lääkäri sanoo, että lapsi se on vielä yhdeksän kuukauden ijässä. Mikä tässä asiassa on totuus, vai onko molempi mielipide oikea?"

Yhdistyksen kiertokirje 1/73, joka lähetettiin jäsenille toukokuussa, käsitteli yksinomaan "progressiivista retinaaliatrofiaa" eli PRA:ta. Tämä vakava perinnöllinen sairaus oli löytynyt jo kahdesta suomalaisesta griffonista. Kiertokirje kertoi taudin oireista ja pyysi griffoninomistajia tarkkailemaan koiriaan. Kirjeessä pyydettiin levittämään tietoa PRA:sta myös yhdistyksen ulkopuolelle.

Suomen Kennelliiton syysnäyttelyn yhteydessä pidettiin vihdoin ensimmäinen Ruotsi-Suomi-maaottelu. Paikkana oli Helsingin Messuhalli, ja siellä "koirat ottelivat paremmuudesta ulkomuotonsa, liikkeittensä ja turkkinsa laadun ansioilla, Omistajat ja esittäjät hermojensa hallinnassa", kuten pj Jorma Nokireki mainiosti totesi Griffon-lehden numerossa 1/80. Suomi selvisi voittajana ensimmäisestä maaottelusta.

Vuosi 1974

Vuosi 1974 kului aikaisempien vuosien tavoin. Yhdistys sai kyselyjä mm. jalostuksesta sekä pentujen hinnoista (tuolloin yhdistys suositteli pennun hinnaksi 600-800 mk "laadusta riippuen").

PRA-sairauden tutkimista jatkettiin edelleen, ja Suomen Kennelliiton jalostustoimikunta kutsui huhtikuussa kaksi edustajaa yhdistyksestä osallistumaan tilaisuuteen, jossa etsittiin sopivia menettelytapoja perinnöllisten silmäsairauksien vastustamistyöhön. SKL korosti rotukohtaista valistustyötä sekä joukkotarkastuksien järjestämistä.

Vuonna -74 maaottelu pidettiin Tukholman kansainvälisen näyttelyn yhteydessä marraskuussa. Ruotsi voitti pistein 30-7.

Vuosi 1975

Vuoden -75 vuosikokous pidettiin 26.4. kahvila Kisällissä Turun Käsityöläismuseossa. Läsnä oli vain kuusi jäsentä. Johtokunta pysyi muuten ennallaan, mutta varapuheenjohtajaksi valittiin Jorma Nokireki.

Yhdistys toimi ahkerasti PRA:n vastaisessa työssä. Joulukuussa -75 lähetetyssä kiertokirjeessä kerrottiin, että yhdistys tulisi suosittelemaan jalostustoimintaan vain sellaisia koiria, jotka olisi tutkittu ja havaittu oireettomiksi.

Vuoden -75 maaottelu pidettiin marraskuussa Helsingin Messukeskuksessa. Tasaväkisen ja jännittävän ottelun jälkeen Ruotsi voitti pistein 17-16.

Vuosi 1976

Vuosikokous pidettiin samassa paikassa kuin edellisenä vuonna; johtokunta säilyi ennallaan. Kokouksessa päätettiin painattaa griffonaiheisia tarroja ja myydä niitä. Myös T-paitojen myynti oli suunniteltu aloitettavaksi kevään kuluessa.

Toimintasuunnitelmassa korostettiin silmäsairauksia vastaan suunnatun toiminnan tehostamista. Lisäksi päätettiin tehostaa tiedotustoimintaa sekä nostaa jäsenmäärä 60 jäseneen. Griffonien näyttelymenestystä päätettiin seurata; RP-luokan koirista tehtäisiin "kymmenen kärjessä" -lista ja vuoden parhaille griffoneille annettaisiin palkinto.

Talousarvio pysytteli vielä alle tuhannessa markassa: 950 markasta aiottiin jäsenmaksuina saada 900 mk sekä paitojen myynnillä 50 mk.

Vuosi -76 oli yhdistykselle vilkas edellisiin vuosiin verrattuna. Jäsenmäärä nousi 62:een. Näyttelytoimintakin sujui hyvin; mm. kahden aikaisemman häviön jälkeen voitettiin nyt maaottelussa. Ensimmäiset parhaan griffonin palkinnot annettiin Marja Engmanin omistamalle SF MVA Happiness of Cheerea "Maxille" (sileäkarvainen) sekä Anneli Rönnholmin omistamalle POHJ MVA Ali af Cheerealle (karkeakarvainen).

Tiedotustoiminnassa tapahtui ratkaiseva muutos, kun vuoden -76 lopusta lähtien alettiin julkaista omaa jäsenlehteä, GriffonUutisia. Ensimmäisessä lehdessä (1/77) kerrottiin, että lehteä oli tarkoitus julkaista kaksi kertaa vuodessa, suomenkielisenä. Resurssien puutteen vuoksi ei voitu toimia kaksikielisesti. Lehden tarkoitus oli kertoa yhdistyksen toiminnasta, välittää uutisia koiramaailmasta, etenkin griffoneihin liittyvistä asioista. Lisäksi lehti tarjoaisi mm. näyttelytuloksia, tietoja tulevista näyttelyistä, lääkärinurkkauksen sekä jäsenille tarkoitetun kirjelaatikon. Griffon-Uutisten ensimmäisen toimituskunnan muodostivat Leena Pakkanen, Anneli Rönnholm, Per-Erik Rönnholm sekä Lennart Sund-ström.

Vuosi 1977

Vuosikokouksen paikkana oli tällä kertaa ravintola Pohjankaari Riihimäellä. Kokous pidettiin 23. huhtikuuta, ja paikalla oli 14 jäsentä. Johtokunta pysyi ennallaan, tosin sihteerin toimesta järjestettiin poikkeuksellisesti suljettu äänestys, jonka tuloksena Anneli Rönnholm jatkoi sihteerinä (8 äänellä; toinen ehdokas Vieno Laiho sai 4 ääntä).

Toimintasuunnitelmassa esitettiin tänäkin vuonna uusien jäsenten saamista ja kennel-harrastuksen lisäämistä. Jäsenet olisi saatava aktiivisemmiksi näyttelyssäkävijöiksi, ja samalla heille olisi neuvottava oikeaa näyttelykäyttäytymistä. Lisäksi haluttiin yhä useamman käyttävän hyväkseen yhdistyksen jalostusneuvontaa. Myös PRA:n vastaista toimintaa haluttiin jatkaa. Vuosikokouksessa toimintasuunnitelmaan lisättiin ehdotus, että tutkittaisiin mahdollisuutta päästä rotujärjestöksi. Myöskin ylimääräisen kokouksen järjestämistä syksyllä -77 aiottiin harkita.

Talousarvio vuodelle -77 oli jo 2541,98 markkaa. Tuloja saatiin mm. jäsenmaksuista, paitojen ja tarrojen myynnistä sekä edellisen vuoden säästöistä. Kuluista taas kaksi suurinta ryhmää oli Griffon-Uutiset (500 mk) ja maaottelu (500 mk). Valistustoimintaankin varattiin 300 markkaa .

Vuoden -77 Griffon-Uutisten tärkeintä antia oli mm. eläinlääkäri Jorma Jussilan artikkeli PRA-sairauden esiintymisestä griffoneilla. Tämän artikkelin avulla yhdistys hoiti hyvin valistustehtäväänsä (J. Jussila sai ensimmäisenä Suomessa erikoiskoulutuksen PRA-sairauteen). Kirjeessään Suomen Kennelliitolle (huhtikuussa -77) yhdistys esitti tavoitteensa griffonien jalostuksessa seuraavasti:

"Rodunomaisia, terverakenteisia griffoneita, hyvähermoisia, rohkeita ja aktiivisia koiria, perinnöllisten virheiden ja sairauksien karsiminen pois griffonkannastamme." PRA:n vastustaminen oli siten tärkeällä sijalla griffonien jalostuksessa.

Marraskuussa -77 järjestettiin Tukholmassa kansainvälinen koiranäyttely, johon lähti 17 yhdistyksen jäsentä. Vuoden maaottelun voitti Suomi pistein 22-12.

Lokakuussa -77 tehdyssä jäsenluettelossa oli jo 91 nimeä.

Vuosi 1978

Yhdistys lähetti jo syyskuussa -77 kahdelle ulkomaiselle tuomarille, ruotsalaiselle Solveijg Sundbergille ja norjalaiselle Olaf Roigille, pyynnön että he kertoisivat mitä mieltä ovat Suomen griffonkannasta. Tuomarien vastaukset julkaistiin Griffon-Uutisten numerossa 1/78. Solveijg Sundberg piti mm. griffonien kokoa ja luonnetta sekä pigmenttiä ja silmien väriä hyvinä, mutta griffonien turkin laatu oli hänen mielestään huonontunut. Yleisemmin hän piti sileäkarvaisia parempina kuin karkeakarvaisia. Olaf Roig puolestaan kehotti Suomen griffoninkasvattajia kiinnittämään enemmän huomiota vartalon ja raajojen suhteisiin sekä raajojen kulmauksiin. Griffonien päätä ja ilmettä sekä koirien luonnetta hän piti positiivisesti kehittyneinä.

Tampereella hotelli Emmauksessa 15.4. pidetyssä vuosikokouksessa oli läsnä 18 jäsentä. Jäsenmaksu päätettiin korottaa 20 markkaan, ainaisjäsenen maksu 300 markkaan. Johtokunta pysyi totuttuun tapaan ennallaan, eli puheenjohtajana oli Per-Erik Rönnholm, varapuheenjohtajana Jorma Nokireki, sihteerinä Anneli Rönnholm ja rahastonhoitajana Helmi And. Vientejä hoitamaan valittiin lisäksi Helmi Kallio.

Toimintakertomuksessa vuodelta -77 kerrottiin, että yhdistys oli liittynyt uuteen Helsingin Seudun Kennelpiiriin - vaihtoehtoa ei ollut, sillä yhdistyksen kotipaikka oli sääntöjen mukaan Helsingin kaupunki. Yhdistyksen varapuheenjohtaja Jorma Nokireki valittiin kuitenkin tämän uuden piirin hallitukseen, joten yhdistys sai paremmat mahdollisuudet saada äänensä kuuluviin.

Toimintakertomus myös kevyesti moittii jäsenistöään siitä, ettei jäsenillä näytä olevan halua käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tuoda omia mielipiteitään esiin yhdistyksen omassa jäsenlehdessä. Tämän vuoksi toimintasuunnitelmassa lukeekin: "Pyrittävä lisäämään jäsenistön lukumäärää ja ennen kaikkea aktivoimaan jäseniä." Suunnitelmissa oli myös oman epävirallisen näyttelyn järjestäminen sekä trimmauskurssin pito. Jalostusneuvonnan hoito uskottiin Helmi Andille ja Per-Erik Rönnholmille.

Talousarvion kokonaissumma oli yli 3600 markkaa, ja kulujen puolella oli uusina asioina mm. erikoisnäyttelyn tuomarin hankkiminen (350 mk) sekä viirien hankinta (400 mk).

Suomen Griffonyhdistyksen epävirallinen erikoisnäyttely järjestettiin syyskuussa. Vieno Laihon välityksellä saatiin arvokas palkintolahjoitus ensimmäiseen erikoisnäyttelyyn; lahjoittajana oli Johan Bahne Kaarinasta. Näyttelyn osanotto oli odotettuakin suurempi: ilmoitettuja griffoneita oli 47, eli suurin määrä mitä Suomessa oli koskaan ennen yhdessä näyttelyssä ollut. Tuomariksi näyttelyyn saatiin yhdistyksen kunniajäsen Lilly Stohm Ruotsista, jonka arvio suomalaisista griffoneista oli myönteinen. Griffonväki puolestaan piti Lilly Stohmia ensiluokkaisena tuomarina.

Tämän ensimmäisen griffonnäyttelyn tunnelmia kuvasi Leena Pakkanen Griffon-Uutisissa (2/78) mm. näin:

"Suurin riemu tällaisissa tilaisuuksissa on griffoneilla jotka näkevät kokoisiaan koiria, voivat telmiä keskenään ja viettää koiramaisen hauskoja hetkiä. Samalla sekä koirat että omistajat saavat esimakua siitä, millaista on oikeassa näyttelyssä. Kautta griffonin partakarvan - olemme päättäneet tulla uudestaan."

Vuodet 1979 ja 1980

Vuonna -79 johtokunta vaihtui. Puheenjohtajaksi tuli Jorma Nokireki, varapuheenjohtajaksi Liisa Panuvaara, sihteeriksi Marjut Enbom sekä rahastonhoitajaksi Helmi Kallio.

Vuoden -80 vuosikokous ja yhdistyksen 10-vuotisjuhla pidettiin .Hommolan Motellissa Lauttakylässä ja mukana oli yli 20 jäsentä. Johtokunta sai uuden varapuheenjohtajan, Eija Parcerisan sekä varsinaisiksi jäseniksi Terttu Virtasen ja Tarja Eevan. Keskustelua käytiin mm. tulevasta griffonien juhlanäyttelystä, josta muodostuisi juhlavuoden päätapahtuma. Griffonit päätettiin tuoda näkyvästi esiin, ia muutenkin kokous kannatti rodun esilletuomisen tehostamista.

Uutena asiana kokouksessa oli kunniaviirien ojentaminen jäsenille, jotka olivat tehneet mittavaa työtä rodun parissa ja sen hyväksi. Viirien kera kunnia jäseniksi tulivat Helmi And, Anneli Rönnholm ja Per-Erik Rönnholm, jotka kaikki olivat mukana jo yhdistyksen perustavassa kokouksessa. Myös kunniajäsen Lilly Stohmille päätettiin antaa kunniaviiri.

Kennel Of Cheerean (om. Anneli Rönnholm) lahjoitti yhdistykselle kiertopalkinnon, lähes puolimetrisen samovaarin, joka tultaisiin vuosittain antamaan henkilölle, joka oli toiminut ansiokkaasti rodun hyväksi ja tehnyt pyyteetöntä työtä griffonharrastuksen parissa. Ensimmäinen palkinnon saaja oli Helmi And.

Tämä yhdistyksen juhlavuosi ei ollut koirille yhtä suurta juhlaa, sillä tammikuussa -80 parvoviruksen aiheuttama suolistosairaus ehti Suomeen. Tämä tauti sotki näyttelytoiminnan jo alkuvuodesta; näyttelykaranteeni merkitsi mm. Helsingin Messukeskuksen näyttelyn lykkäämistä myöhemmäksi. Ruotsissa peruutettiin kaikki näyttelyt ja koetoiminta toukokuuhun saakka. Syksyllä käytiin kuitenkin Ruotsissa maaottelu, joka päättyi tasapeliin; uusintakierroksen jälkeen Ruotsi valittiin voittajaksi. Marraskuussa vihdoin järjestettiin Messukeskuksessa kansainvälinen näyttely ja Pohjoismaiden Voittajanäyttely, johon griffonitkin osallistuivat. SGY:n 10-vuotisjuhlanäyttely pidettiin elokuussa Helsingissä. Näyttelyyn ilmoitettiin 30 griffonia; griffonit saivat myös paljon huomiota osakseen.

Vuonna -80 syntyi jäsenistön keskuudessa erimielisyyksiä, joiden vuoksi yhdistys menetti kolme perustajajäsentään - Anneli Rönnholmin, Per-Erik Rönnholmin ja Helmi Andin - sekä muita jäseniä. Eroamisesta ilmoittavissa kirjeissä puhutaan "yhdistyksessä ilmenneistä erimielisyyksistä". Vielä vuoden -81 alkupuolella erosi muutama jäsen samoin perustein.

Uudeksi sihteeriksi, Marjut Enbomin jäädessä lomalle, saatiin kesken vuotta Solveig Häkkä. Griffon-Uutisia alettiin julkaista kolme kertaa vuodessa, ja lehti myös uudistui: saatiin mm. "Puskaradio", juorupalsta jota ilman "mikään lehti ei ole täydellinen". Uutuutena tänä vuonna oli myös Kasvattajan kansio, joka oli tarkoitettu yhdistyksen jäsenille, ja joka sisälsi tehokkaan tietopaketin mm. näyttelyistä, pentujen hoidosta ja rotumääritelmistä.

 


© Suomen Griffonyhdistys r.y